Sudenkorentoheijastimia nyt putiikissa

Väkertelin aikani kuluksi muutaman sudenkorentoheijastimen, ja ajattelin laittaa ne myyntiin tuonne putiikin puolelle. Hintaa niillä tulee olemaan 6 euroa kappale, ja hinta sisältää postikulut. Maksu tapahtuu tililleni. Käykäähän siis kurkkimassa tuota putiikkia, ja ostakaa omanne pois, ennen kuin loppuvat! :)

Harmaata

Vanhempani kävivät viikonloppuna luonani, ja isäni tilasi minulta pipon. Kuulemma pitäisi olla lämmin, muttei kuitenkaan karhea ja kutittava, väriltään harmaa ja reunan pitäisi olla taitettu. Kiikutin sitten isän Lankamaailmaan lankaa valitsemaan, ja sieltähän valikoitui ihanan pehmoinen Hjertegarnin Vidal Alpaca, joka on 100 % baby-alpakkaa, joka on värjätty ekologisilla, mahdollisimman vähän luontoa rasittavilla väriaineilla. 

Selailin Ravelrysta pipo-ohjeita, vaan sopivaa ei tuntunut löytyvän valmiina. Niinpä päädyin soveltamaan tämän ohjeen pohjalta. Neuloin ensin jokusen kerroksen ohjeen mukaista 4 oikein, 2 nurin, 2 oikein, 2 nurin -neulosta, ja kunnes taittoreuna oli sopivan mittainen. Sen jälkeen neuloin kerroksen oikeaa. Lopun pipon tein linkin ohjeen perusteella ja lankaa siihen upposi ihan pikkasen yli 50 grammaa. Taitettava reuna pysyy hyvin paikoillaan, mutta halutessaan sen voi laskea myös alas, jolloin pipo peittää enemmän korvia.

Tämä pipo oli ensimmäinen alpakkalangasta tekemäni neuletyö. Lanka oli ihanan pehmoista, suorastaan kuin pumpulia! Alpakkalankoja tulee varmaankin jatkossakin päätymään puikoilleni, vaikka nuo ovat perinteisiä lampaanvillalankoja kalliimpia. Itse asiassa tätä lankaa jäi jäljelle paria grammaa vajaa 50 gramman kerä, ja siitä pitäisi keksiä jotakin kivaa neulottavaa. Ostan varmaankin jotain toista lankaa raidoitettavaksi tämän kanssa, ja teen itsellenikin pipon talveksi. 

Lokakuun paketti salaiselta käsityöystävältä

Niin se kuukausi taas vierähti, ja tuli aika hakea tämän kuun Salainen käsityöystävä -ringin paketti pakettiautomaatista. Tällä kertaa paketin teemana oli kierrätys, ja saamani kierrätyshenkisesti sanomalehteen paketoitu paketti näytti tältä: 

Paketista kuoriutui esiin siis kaksi kerää Novitan Flipflop -lankaa, joka on osittain valmistettu kierrätetyistä muovipulloista, Made in home -kirja, itsetehty tiskirätti, Made with love -kangasnauhaa, vanhoista vaatteista irroitettuja nappeja ja niittejä, kaunis kynttilä sekä pussillinen chilipähkinöitä. Näiden lisäksi paketti piti sisällään pienemmän paketin, jonka saan avata vasta syntymäpäivänäni, eli marraskuun ensimmäisenä päivänä. Siitä siis lisää juttua myöhemmin! 

Kiitos salaiselle käsityöystävälleni jälleen kerran ihanasta paketista! ♥ 

Nyt on sukanvarret ihan rutussa

Viime aikoina on tullut neulottua pääasiassa yksivärisiä sukkia, joten päätin tarttua ihanan väriseen raitalankaan, jota ostin jokin aika sitten Lankamaailmasta. Lanka on siis siis Svarta Fåretin Socky -raitalankaa, josta 60% on villaa, 20 % akryyliä ja 20% polyamidia.

Täytyy myöntää, että tämä ruttusukka-malli nousi yhdeksi lemppareistani. Sukkaa on niin helppo tehdä, mutta ruttujensa ansiosta siitä tulee todella kaunis. Malli sopii mielestäni etenkin raitalangoille, mutta pakko tätäkin on joskus päästä kokeilemaan yksiväriselläkin langalla.

Sukan varteen loin 12 silmukkaa per puikko, ja neuloin niillä 10 kerrosta 2 oikein 2 nurin -joustinneuletta. Sitten neuloin 12 kerrosta pelkkää oikeaa. Ruttu tehdään nostamalla työn takaa 9 kerrosta alempaa silmukoita ja neulomalla ne oikein yhteen puikolla olevien silmukoiden kanssa. Ensimmäinen ruttu tehdään puikon kuudella ensimmäisellä silmukalla, ja loput puikon silmukoista neulotaan oikein. Tämä toistetaan kaikkien puikkojen silmukoilla. 

Tämän jälkeen neulotaan taas 12 kerrosta oikein. Tälllä kertaa ruttu tehdään puikkojen kuudella viimeisellä silmukalla. Näin rutut asettuvat kauniin tasaisesti sukan varteen. Näitä kahta mallikertaa toistetaan kunnes sukan varsi on sopivan mittainen. Omasta mielestäni pariton ruttumäärä näyttää varressa paremmalta, kuin parillinen, joten itse tein viisi ruttua per varsi.

Kun tänään kävin kaupungilla ystäväni Sannan kanssa, sain tämän puhuttua minulle malliksi näiden sukkien kuvaamisen ajan. Kerrankin sain kuvata villasukat jonkun muun jaloissani, kuin omissani! 

Mitä minä välttelen?

Meikäläinen välttelee monia asioita. Pyykkien hakemista kuivaushuoneesta, imurointia, aamutunteja koulussa, bussilla kulkemista, polkupyöräilyä, vaateshoppailua, lääkärikäyntejä, silmälasien hankkimista, kalliiden elintarvikkeiden ostamista... Listaa voisi varmaankin jatkaa loputtomiin. Vaan miksi höpisen asioista, joita olen vältellyt? Noh, tietenkin koska Pinterest-haasteen neljäntenä aiheena oli "jotain, mitä olet vältellyt"!

Alunperin tämänkertaisen projektin piti liittyä siivoukseen, mutta vanhempien vieraillessa luonani siivosimme äidin kanssa koko asuntoni, joten eipä nyt siivousprojektille oikein tullutkaan tarvetta. Jouduin oikein kunnolla miettimään, mitä olen vältellyt, ja miten saisin sen liitettyä Pinterest-haasteeseen, kunnes minulla välähti! 

Olen ajat stten hommannut Blend Bamboo -lankaa tiskirättejä varten, vaan enpä ole niitä saanut tehtyä. Hetken selailun jälkeen törmäsin tosi kivan näköiseen Tiskikukka-ohjeeseen, ja pian puikot alkoivatkin sauhuta. Toivottavasti tätä tiskirättiä tulee myös käytettyä yhtä innokkaasti!

Viekas kuin kettu!

Syyslomalla minun piti pitää lomaa ompelemisesta, ettei arki muistuta liikaa koulunkäyntiä. Kuitenkin loman puolivälissä tajusin, ettei minulla ole tarpeeksi tunikoita, joita käyttää legginssien  tai sukkahousujen kanssa, ja niinpä päädyin ompelemaan. Kankaaksi kaapista valikoitui Hämeen Tekstiilituonnista ostamani pinkkimusta kettutrikoo. 

Tunikan kaavat piirsin vapaalla kädellä vanhan toppini perusteella, leventäen ja pidentäen helmaa reilusti. Ommellessa kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni ompelukoneeni kaksoisneulaa. Toinen neula tekee silloin tällöin hyppytikkejä, mikä on kuulemma melko yleistä kaksoisneulalla ommellessa, mutta muuta valittamista en jäljestä löydä. Kaksoisneulalla saa oikein nätisti ommeltua trikoovaatteiden päärmeet. Aikaisemmin olen tämän homman tehnyt saumurin kanssa kikkaillen.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen! Vaikkei pinkki olekaan lempivärejäni, kankaan ketut kompensoivat sen väriä. On ihanaa saada lisää tällaisia käyttökelpoisia, kivan näköisiä perusvaatteita.

Kohta paukkuu sataset!

Blogini on viime aikoina kerännyt hurjaa vauhtia uusia seuraajia, niin täällä Bloggerissa, kuin Facebookissakin. Pian Blogger-seuraajien laskurissa pamahtaa satanen rikki, ja kun tämä merkkipaalu on ylitetty, blogissani pörähtää käyntiin hieman suurempi arvonta. Mikäli haluat nopeuttaa tämän arvonnan alkamisajankohtaa, liity lukijaksi Bloggerin kautta, ja kerro blogistani kavereillesikin. :) 

Viime aikoina olen pohtinut palkintoja tähän arvontaan. Tiedossa olisi ainakin pari bambupuikkosettiä, jotka sisältävät eri kokoisia bambupuikkoja, jonkin verran lankaa, ja jotakin itsetehtyä. Kaikki palkinnot eivät mene samalle henkilölle, vaan jaan palkinnot "paketeiksi", joille sitten arvon voittajat. Tarkempaa tietoa palkinnoista on tulossa, kun sadan lukijan raja ylittyy.

Sudenkorentoheijastin

Pinterest-haasteen kolmannen vaiheen aiheeksi oli annettu "Värillistä". Inspiraatioksi valitsin tämän ohjeen sudenkorentoheijastinten tekoon. Värikkyys toteutuu heijastimessani ihanan värisillä puuhelmillä. 

Kissojen syysretki

Minulta on jo jonkin aikaa toivottu kissoihini liittyvää postausta, joten täältä pesee! Päätin ikuistaa kuviksi tämänpäiväisen ulkoilukertamme, kun minä, Pietu, Petja ja ystäväni pyörimme taloni lähistöllä olevassa pienessä metsässä. Yksin näiden otusten kuvaaminen ulkona (ja jo pelkkä ulkoiluttaminenkin) on jokseenkin haastavaa, sillä Pietu haluaisi istua koko ajan olkapäälläni, ja Petja puolestaan seikkailla ympäriinsä tutkimassa paikkoja. 

Pahoittelut siitä, että suurimmassa osassa kuvia esiintyy Pietu. Sitä kun on vaan niin paljon helpompi kuvata, kuin vilkkaampaa Petjaa.

Kuten kuvasta varmaankin hyvin näkyy, Pietu (vasemmalla) ja Petja (oikealla) ovat identtiset kaksospojat. Ikää heillä on vuosi ja 5 kuukautta. Pojat tulivat minulle tasan kolmen kuukauden ikäisinä toiselta omistajaltaan, joka oli ottanut kissat itselleen ennen, kuin nämä edes olivat luovutusiässä, ja noin kuukauden kuluttua kyllästynyt niihin. Ellei kukaan olisi näitä veljeksiä huolinut itselleen vielä saman päivän aikana, olisivat he päätyneet kissojen taivaaseen. Niinpä siis päädyin ottamaan itselleni kaksi kissaa.

Pietu on veljeksistä arempi ja varautuneempi uusia ihmisiä ja kokemuksia kohtaan. Ulkona hän ei millään uskaltaisi olla itsekseen maassa, vaan aina pitäisi saada istua minun olkapäilläni - sieltä kun näkee ympäristön niin hyvin, mutta silti on turvassa oman ihmisensä lähellä. Pietu on myös kooltaan pienempi, kuin veljensä. 

Petja puolestaan on luonteeltaan uhkarohkea seikkailija. Se rakastaa hyllyjen päälle kiipeilyä ja ulkoillessa tekee hurjia spurtteja ja on rohkeasti tutkimassa uusia paikkoja. Kerran se on jopa karannut parveketarhastaan naapurin parvekkeen puolelle kaidetta pitkin kiipeillen! Lisäksi Petja on todella rento, eikä arasta ollenkaan vieraitakaan ihmisiä. 

Yhdessä pojat muodostavat varsinaisen vauhtikaksikon, joka sinkoilee asunnossani päätähuimaavalla vauhdilla yli sängyn, sohvan ja televisiotason aina eteiseen saakka. Iltaisin kuitenkin nämä vintiöt käpertyvät omistajansa viereen nukkumaan, kun kaikki energia on päivän aikana purettu päättömään riehumiseen. 

Suutarin lapsella ei ole kenkiä

Eikä neulojan poikaystävällä ole villasukkia. Ainakaan ennen kuin nyt! Jostain syystä olen jo pitkään vältellyt sukkien neulomista poikaystäväni 44-kokoiseen jalkaan. Pari projektia on jo pitkään ollut keskeneräisenä, mutta nyt sain niistä yhden valmiiksi. Sukat on neulottu pääosin matkalla Turusta Hämeenlinnaan ystäväni tupareille ja takaisin, vuonna 2008 valmistetusta Isoveli Colori -langasta.

Nämä sukat ovat ensimmäiset koskaan tekemäni aikuisten koon perussukat, siis mikäli raitasukkia ei lasketa perussukiksi. Silmukoita niissä on 12 per puikko, varressa 2 o 2 n -joustinneuletta, sen jälkeen kolme kerrosta oikeaa, vahvistettu kantapää, ja jalkaterä sileää. 

Sukat ovat kuulemma enemmän kuin tervetulleet, ja onhan poikaystävä jo useamman kerran kysellytkin, että milloin oikein teen hänelle villasukat.

Haaremihousut valmiskaavasta

Koulussa aloitettiin vaatteiden ompelu ompelemalla pari vaatetta valmiskaavoista. Toiseksi vaatteekseni valikoituivat haaremihousut kirjasta Rohkeasti kaunis - 15 helppoa ja pukevaa vaatetta kaikenkokoisille. Kankaaksi nappasin Jätti-Rätistä oranssia ohutta puuvillakangasta, joka on alunperin tarkoitettu verhokankaaksi, mutta on sopivan liehuvaa näihin pöksyihin.

Näiden kaavojen piirtämiseen, leikkaamiseen ja ompelemiseen meni aikaa muutaman päivän oppitunnit. Kirjan ohje oli mielestäni äärimmäisen huono, sillä mistään ei löytynyt esimerkiksi kokotaulukoita - kaavasta oli saatavilla koot 1-4, joille ei ollut annettu missään minkäänlaisia mittoja.  Onneksi kuitenkin sattumalta valitsin oikean koon.

Taskujen kanssa jouduin jonkin verran soveltamaan, samoin lahkeensuiden laskosten. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen näihin haaremihousuihin, ja tulen varmasti käyttämään niitä vielä tänä syksynä.

Kurpitsapiirakka amerikkalaiseen tapaan

Pinterest-haasteen tokan työn teemana oli "Jotain aivan muuta". Jälleen kerran teema oli todella kattava, ja sen puitteissa olisi saanut toteutettua melkein minkä tahansa työn, mutta meikäläinen päätyi leivontaan, kun sitä täällä blogissa ei ole vielä tähän mennessä ollutkaan! Reseptiksi valikoitui tämä helppo kurpitsapiirakkaresepti, jota hieman muokkailin. Idean kurpitsapiirakkaan sain, kun bongasin Turun Kupittaan Citymarketissa kurpitsasosetta. Aikaisemmin olen tehnyt kurpitsapiirakoita vain kurpitsapikkelssistä itse soveltamani ohjeen mukaan. 

Ainesosat: 

2 murotaikinalevyä

1 purkki Libby's kurpitsasosetta

1 purkki kondensoitua maitoa

4 isoa kananmunaa

2 tl kanelia

2 tl vanilijasokeria

½ tl suolaa

Näillä ohjeilla valmistuu yksi suurehko, noin 8 annoksen kurpitsapiirakkaa.

1. Valmistele piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaan irtopohjavuokaann. Kuumenna uuni 220°C. Kauli taikinalevyt piirakkavuokiin, säästä muutama pieni pala piirakkataikinaa koristelehtien tekemiseen.

2. Vatkaa isossa kulhossa munat, molemmat maidot sekä kurpitsapyree. Sekoita hyvin ja lisää sitten kaneli, vanilijasokeri ja suola. 

3. Kaada seos piirakkataikinan päälle vuokiin. Kauli säästetyistä taikinanpaloista ohuehkoja levyjä, ja leikkaa niistä veitsellä puunlehtien muotoisia palasia. Asettele piirakan päälle koristeeksi. 

4. Paista piirakkaa 120 asteessa 15 minuutin ajan. Alenna sitten uunin lämpötilaa 175 asteeseen, ja paista piirakkaa vielä 35-45 minuuttia, kunnes piirakan täyte on kypsää ja kiinteää. Mikäli haluat, voit ensimmäisen 15 minuutin jälkeen laittaa piirakkavuoan päälle alumiinifolion, ettei taikina tummu. 

5. Anna jäähtyä noin kahden tunnin ajan. Nauti sinänään tai vanilijavaahdon kanssa. Halutessaan kurpitsapiirakan voi pakastaa.

Tällä itse muokkaamallani ohjeella syntynyt piirakka vie tosiaankin kielen mennessään! Lisäksi se on melko ruokaisaa, joten se käy esimerkiksi illallisesta.