Minulta on jo jonkin aikaa toivottu kissoihini liittyvää postausta, joten täältä pesee! Päätin ikuistaa kuviksi tämänpäiväisen ulkoilukertamme, kun minä, Pietu, Petja ja ystäväni pyörimme taloni lähistöllä olevassa pienessä metsässä. Yksin näiden otusten kuvaaminen ulkona (ja jo pelkkä ulkoiluttaminenkin) on jokseenkin haastavaa, sillä Pietu haluaisi istua koko ajan olkapäälläni, ja Petja puolestaan seikkailla ympäriinsä tutkimassa paikkoja.
Pahoittelut siitä, että suurimmassa osassa kuvia esiintyy Pietu. Sitä kun on vaan niin paljon helpompi kuvata, kuin vilkkaampaa Petjaa.
Kuten kuvasta varmaankin hyvin näkyy, Pietu (vasemmalla) ja Petja (oikealla) ovat identtiset kaksospojat. Ikää heillä on vuosi ja 5 kuukautta. Pojat tulivat minulle tasan kolmen kuukauden ikäisinä toiselta omistajaltaan, joka oli ottanut kissat itselleen ennen, kuin nämä edes olivat luovutusiässä, ja noin kuukauden kuluttua kyllästynyt niihin. Ellei kukaan olisi näitä veljeksiä huolinut itselleen vielä saman päivän aikana, olisivat he päätyneet kissojen taivaaseen. Niinpä siis päädyin ottamaan itselleni kaksi kissaa.
Pietu on veljeksistä arempi ja varautuneempi uusia ihmisiä ja kokemuksia kohtaan. Ulkona hän ei millään uskaltaisi olla itsekseen maassa, vaan aina pitäisi saada istua minun olkapäilläni - sieltä kun näkee ympäristön niin hyvin, mutta silti on turvassa oman ihmisensä lähellä. Pietu on myös kooltaan pienempi, kuin veljensä.
Petja puolestaan on luonteeltaan uhkarohkea seikkailija. Se rakastaa hyllyjen päälle kiipeilyä ja ulkoillessa tekee hurjia spurtteja ja on rohkeasti tutkimassa uusia paikkoja. Kerran se on jopa karannut parveketarhastaan naapurin parvekkeen puolelle kaidetta pitkin kiipeillen! Lisäksi Petja on todella rento, eikä arasta ollenkaan vieraitakaan ihmisiä.
Yhdessä pojat muodostavat varsinaisen vauhtikaksikon, joka sinkoilee asunnossani päätähuimaavalla vauhdilla yli sängyn, sohvan ja televisiotason aina eteiseen saakka. Iltaisin kuitenkin nämä vintiöt käpertyvät omistajansa viereen nukkumaan, kun kaikki energia on päivän aikana purettu päättömään riehumiseen.
Oi että miten ihania! <3
VastaaPoistaJa voi kissapoloisia, miten ankea, suorastaan kamala alku niiden elämällä on ollut... Onneksi niillä on nyt noin hyvä ja välittävä koti :)
Sitten kun meille jossain vaiheessa tulee kissoja, haluan ehdottomasti kaksi ja samasta pentueesta. Niistä on seuraa toisilleen, enkä jotenkin vaan kykenis ottamaan vain yhtä kissaa... onhan se nimittäin nautinto myös ihmiselle, kun seuraa kuinka hauskaa kissoilla on keskenänsä :)
Kahdesta kissasta on kyllä tosi paljon seuraa toisilleen. :) Pietu ja Petjakin nukkuvat tosi usein halaten toisiaan, ja painivat vähän väliä keskenään. Puhumattakaan siitä, kun pojat rallaavat ympäri asuntoani. :D Kissojen seuraamisesta tulee niin hyvä ja rauhallinen olo. Niiden leikkejä vois katsella vaikka tuntikausia kyllästymättä. :)
Poista