keskiviikko 9. joulukuuta 2015

"Jos mä nyt ihan vaan yhden..."

Eilen illalla piti ommella "ihan vaan yksi pussukka". Vaan kuinkas kävikään? Ompelin jonkin aikaa, ja pussukoita valmistui neljä kappaletta. Saman tien onnistuin ompelemaan sormeenikin, vaan se ei meikäläisen ompelutahtia haitannut! 



Tässä näitä nyt sitten on. Vaaleanpunainen Liisa Ihmemaassa -kangas on ostettu Eurokankaasta, vaalea koirakangas Jätti-Rätistä ja blogissa jo aiemmin pariin otteeseen nähty kettukangas Sisustus-Jeninasta. Pussukoiden vetoketjut ovat Kankaanpään Reiman tehtaan ja tehtaanmyymälän loppuunmyynnistä, eli lastenvaatevalmistajan ylijäämää. Noiden vetoketjujen värit on kyllä niin ihania! Ja kaikki nuo isot vetimet! Parempia pussukkavetoketjuja ei voisi kuvitellakaan. 


Löytyykö blogini lukijakunnasta muita, jotka huomaavat, että kun pitäisi ommella "ihan vaan yksi pussukka" tai neuloa "ihan vaan pari kerrosta sukan vartta" aikaa vierähtääkin tuntitolkulla ja lopputuloksena on useampi pussukka tai kokonainen pari sukkia? Itselleni käy näin melko usein.

4 kommenttia:

  1. Tuttu tunne! Neulominen vie ainakin minut mukanaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kiva tekeminen vie helposti mukanaan! Tänäänkin jäin koululle koulupäivän jälkeen ompelemaan itselleni lannetaskua, josta pitäisi tässä piakkoin tehdä blogipostaus. :)

      Poista
  2. Tunnustan! Aina käy noin, ihan sama onko kyse kirjan lukemisesta, sukan neulomisesta tai oikeestaan mistä vaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä! :D Paitsi, kun koulussa piti tehdä parin päivän ajan harmaiden kaitaliinojen kanttauksia ja jiirikulmia niihin. Ne ei sitten yhtään innostaneet...

      Poista