Synttärisankarin lintulaukku

Ystävälläni Hilbertillä oli tänä perjantaina syntymäpäiväjuhlat, joten päätin ommella hänelle pienen lahjan. Kuulemma näppärää laukkua oltiin vailla, siis sellaista, missä kännykkä, bussikortti ja lompakko kulkisivat kätevästi mukana. Sinertävät sävyt ovat päivänsankarin mieleen, ja sen muistissani pitäen ja hieman itse soveltaen syntyi tällainen näpsäkkä olkalaukku. 

Laukun kankaat ovat Jätti-Rätistä ostettua farkkua sekä linnunpönttökuvioista verhokangasta. Olkahihnassa käytetty puuvilla puolestaan on ostettu Kodin Ykkösestä. Vetoketjut, klipsit ja D-lenkit ostin myös Jätti-Rätistä. Mitään varsinaista kaavaa tai ohjetta en tähän laukkuun käyttänyt, vaan sovelsin luokkatovereideni ompelemien laukkujen perusteella omasta päästä. 

Laukussa on siis kaksi vetoketjua. Toisen takaa löytyy varsinainen laukkuosa, ja toinen vie tuohon laukun edessä olevaan, lintukankaan taakse kätkeytyvään pikkutaskuun, jossa voi kantaa mukana vaikka sitä bussikorttia. 

Olkahihnan pituussäätö tapahtuu napin ja napinläpien avulla. Olkahihnassa on kolme napinläpeä, joiden avulla voi valita hihnalle parhaan mahdollisen pituuden. Olkahihnan ompelin vaaleansinisestä puuvillasta, sillä farkkukangasta ei enää riittänyt siihen. Hihnan sisällä menee tukinauhaa, jottei se olisi ihan lötrö, vaan kestäisi paremmin käyttöä.

Vinkkaa ja linkkaa blogisi!

Olen jo jonkin aikaa koittanut etsiskellä itselleni uusia blogeja luettavaksi, kun tuntuu, että seuraan aivan liian harvaa käsityöblogia. Mieluiten lukisin ihanan inspiroivia käsityöaiheisia blogeja, mutta muillekin aihepiireille löytyy jonkin verran kiinnostusta. Äskettäin sitten oivalsin, että miksi en pyytäisi teitä, seuraajiani ja satunnaisia lukijoitani, linkittämään omia blogejanne minulle? 

Toivoisinkin siis, että linkittäisitte bloginne pienen kuvauksen kera tuonne alas kommenttikenttään. Parin viikon päästä, eli ensi kuun alkupuolella, julkaisenkin sitten TOP 5 -listauksen linkitetyistä blogeista. Toivottavasti tätä kautta myös muut löytävät itselleen uusia blogeja seurattavaksi. :) 

Ja eikun linkittelemään! Lupaan kurkata ihan jokaisen linkitetyn blogin, ja jos blogisi on vähääkään kiinnostava, liityn aivan varmasti sen lukijaksi! 

Kevään keskeneräiset

Viime aikoina en ole saanut oikein mitään valmiiksi. Keskeneräisiä projekteja pyörii nurkissa vähän liikaakin, ja kun mikään ei valmistu, tulee turhautunut olo, ja päätän aloittaa jotakin uutta. Ja arvatkaapa vaan, valmistuuko sekään? No ei.

Ajattelinkin motivoida itseäni osallistumalla Kevään keskeneräiset -haasteeseen, jonka bongasin Silmukan saalistus -blogista. Haasteen säännöt löytyvät linkittämästäni Silmukan saalistus -blogin blogipostauksesta. Toivottavasti tämän haasteen myötä saisin seuraavat työt valmiiksi!

Keskeneräisten kopassa on jo jonkin aikaa lojunut kaksi paria keskeneräisiä piirakkalapasia. Aloitin näiden kumpienkin tekemisen syksyllä, tarkoituksena saada nämä talveksi käyttöön, mutta homma kaatui peukkujen tekoon ja omaan laiskuuteeni. Mitäs muuten veikkaatte, kumman käden lapanen minulla on tapana tehdä ensin? :D

Pari viikkoa sitten aloitin neulomaan jämälangoista räsymattosukkia itselleni, tietenkin polvipituisina, etteivät vaan valmistuisi nopeasti! Toinen sukka on tällä hetkellä valmis, vaan motivaatio sen parin aloittamiseen on hieman hukassa, sillä en osaa päättää, käyttäisinkö lankoja samassa järjestyksessä, kuin ensimmäisessäkin sukassa, vai en.

Samoihin aikoihin räsymattosukkien kanssa aloitin myös Olga-sukat ystävältäni joululahjaksi saamastani ihanasta pätkävärjätystä langasta! Ensimmäinen sukka on melkein valmis, enää pari senttiä ja kärkikavennukset. Sitten pitäisi aloittaa jo toinen sukka.

Näillä neljällä työllä lähden siis osallistumaan haasteeseen. Ensin aion neuloa Olgat ja räsymatot valmiiksi, ja sitten viimeinkin tikutella peukalot noihin lapasiin. Toivotaan, että suoriudun haasteesta, ja saan viimeinkin jotakin valmiiksi!

Miltä teidän keskeneräisten töiden piilonne näyttää? Itselläni tässä ei ollut vielä edes kaikki keskeneräiset työt, mutta lähden kuitenkin ainoastaan näillä mukaan haasteeseen, etten haukkaa liian isoa palaa kerralla! 

Kissanleluarvonnan voittaja

Kissanminttukolmari -arvonnan voittaja on nyt ratkaistu, ja voittajaksi valikoitui internetin arvontakoneen avulla Widow Sleeps kommentillaan "Hasselle varmasti menisi kuin kuumille kiville. :3 Yhdellä arvalla osallistun!". Onnittelut siis hänelle!

Täältä lähtee pikapuolin sähköpostia voittajan suuntaan, niin saadaan palkinto postiteltua Hasse-kissan iloksi mahdollisimman pian. :) Alla kuvassa kaikille arvontaan osallistuneille terkkuja lähettelee Pietu!

Nyt ollaan luovassa tilassa!

Kuukauden enemmän tai vähemmän aktiivisesti jatkuneen aherruksen jälkeen sain eilen viimeinkin ompeluhuoneeni valmiiksi, kun vanhempani toivat sinne maton, pöydän ja pari tuolia, ja auttoivat kasaamaan kissojen kiipeilypuun. Näin ollen on siis aika esitellä teillekin uusi ompeluhuoneeni! 

Käynti ompeluhuoneeseeni tapahtuu tupakeittiöstä. Itse asiassa minulla ei ole kuin nämä kaksi huonetta, joten mistäpä muualtakaan ompeluhuoneeseeni pääsisi! Vaan missä minä nukun? Se on salaisuus! 

Näkymät suoraan ovelta ja vähän edempää. Oikeassa reunassa hieman turhan pieni ja täyteenahdettu ompelupöytä, ja vasemmalla puolestaan sekakäyttöpöytä, jonka ääressä voi vaikka leikata kankaita. 

Ompelupöytä, hieman hyllyä ja kissojen hengailupaikka, josta on hyvä tarkkailla, että mitä se omistaja oikein puuhailee. 

Vanhempien mökiltä luokseni siirtynyt "sekakäyttöpöytä" tuoleineen, mummulta saatu ihanan punaoranssi räsymatto ja toisella puolen huonetta peili, dyykattu mallinukkeneitokainen Malla sekä sähköurut, joita vielä jonain päivänä opettelen soittamaan! 

Peilinurkkaus sovitusnukkeineen sekä sähköurut, jotka tällä hetkellä toimivat tasona tilpehöörilokerikolle sekä vinyylisoittimelleni. 

Ja vielä vähän yksityiskohtia. Ompelupöydän hyllyosassa pysyvät kaiken maailman pienet säilytysrasiat ja -purnukat ojennuksessa, ja tavarat ovat helposti saatavissa. Hyllykössä puolestaan majailee saumuri, lisää pikkutavaraa sekä osa omistamistani kirjoista.

Ikkunassa olevat verhot ovat aitoa vintagea, ja ne ovat löytyneet vanhempieni asuintalon vintiltä edellisten omistajien jäljiltä. Pelkän verhokapan ansiosta ompeluhuoneeseeni pääsee paljon luonnonvaloa - tai ainakin pääsisi, kunhan tämä synkkä talvi on ohitse! 

Tällainen on siis uusi ompeluhuoneeni. Löytyykö teiltä kanssaharrastajilta myös ompeluhuoneet, vai tyydyttekö ihan vaan keittiön pöydännurkkaan tai muuhun vastaavaan tilaan? Aikaisemmin tämä huone oli makuuhuoneeni, mutta päädyin myymään sänkyni ja ottamaan tilan parempaan käyttöön. Enkä ole ainakaan vielä katunut päätöstäni! 

*** TOIVEPOSTAUS *** Mielipiteitä ompelukoneestani

Minulta on jo useasti kysytty, olenko ollut tyytyväinen ompelukoneeseeni. No tottakai olen! Kyseessä on siis puolisen vuotta sitten hankkimani Brother Innov-is 15 elektroninen ompelukone. Ominaisuuksia en ala tässä sen kummemmin erittelemään, vaan ne löytyvät klikkaamalla tuota ompelukoneen nimeä. Sen sijaan kerron nyt teille, miten yhteinen taipaleeni tuon ompelukoneen kanssa on sujunut. 

Tilasin ompelukoneeni Brodeeraus JoHa Oy:ltä, ja toimitus oli nopea. Olin testannut samanlaista ompelukonetta aikaisemmin Hämeenlinnan Elomessuilla ja todennut, että se olisi tarpeitani hyvin vastaava peruskone, joten päädyin sitten ostamaan sellaisen. Muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen sattui kuitenkin pieni onnettomuus: ompelukone putosi pöydältä lattialle, ja meni pudotuksen voimasta rikki. Kone kärsi sen verran suuret vauriot tuosta pudotuksesta, ettei sitä enää saanut korjattua, joten vakuutusrahoista tilasin uuden samanlaisen, joka osoittautui tietenkin aivan yhtä hyväksi, kuin edellinenkin!

Vaikka ompelukoneen ommelvalikoima ei olekaan laaja (koneesta on saatavilla myös suuremmalla ommelvalikoimalla varusteltu versio!) on se kattava. Yhdentoista erilaisen ompeleen lisäksi koneesta löytyy ohjelmat kolmelle erilaiselle napinlävelle. Ja mikä parasta, kone osaa itse säätää tikinpituuden ja muut säädöt sellaisiksi, että ompeleesta tulee automaattisesti nättiä! Itse en yleensä joudu edes kajoamaan näihin asetuksiin. Yllä olevassa kuvassa onkin esiteltynä tämän koneeni ompeleet sekä kolme erilaista napinläpeä. 

Ommelvalitsin on tässä koneessa selkeä ja näppärä. Kaikki ompeleet ovat esillä koneen rungon muovissa, ja valintapyörää pyörittämällä saa valittua haluamansa ompeleen. Plus- ja miinuspainikkeista voikin sitten säädellä tikin pituutta ja leveyttä haluamansa mukaan. Lisäksi koneesta löytyy painike automaattiselle päättelylle, joka minulla on lähes aina käytössä. Näiden tietojen lisäksi koneen näytöllä näkyy myös ompeleelle suositeltu paininjalka. 

Ja paininjaloista puheenollen: vanhalla Singerilläni en koskaan vaivautunut vaihtamaan paininjalkaa, sillä se oli niin työlästä. Kuitenkin tämän nykyisen ompelukoneeni pikalukituksen ansiosta homma sujuu todella nopeasti, ja työn jälkikin on paljon siistimpää, kun käyttää oikeanlaista paininjalkaa. Myös neulan vaihto kaksoisneulaan sujuu näppärästi, ja näin ompelukoneen kanssa voi kätevästi huolitella trikoovaatteet.

Hyvinä puolina mainittakoon vielä helposti paikoilleen asetettava alalankapuola ja läpinäkyvä puolakotelon kansi, jonka ansiosta alalanka ei enää pääse loppumaan yllättäen kesken ompelun! 

Olen kuullut monien ompelevan tällä koneella ilman poljinta, mutta mielestäni se on jokseenkin kömpelöä. Varmaankin lähinnä siksi, että koulussa ja muutenkin olen tottunut käyttämään ompelukonetta polkimen kanssa, enkä napista painamalla. Kuitenkin lyhyiden pätkien ompelu napinpainalluksella on minustakin kätevää, ja olenhan minä testiksi yhden kangaskassin tällä surautellut kokonaan ilman poljinta. 

Kaiken kaikkiaan Brother Innov-is 15 on mielestäni todella näppärä peruskone, ja hintaansa nähden hyvä ostos. Se jaksaa hurrutella paksuistakin kohdista (farkkujen korjaamiset ja moninkertainen nahkakin menevät ihan tuosta vaan!), on hiljainen ja selkeä. Haittapuolena pienehkö ommelvalikoima, mutta toisaalta, ei kaikkea voi saada. Varsinkaan, kun samasta koneesta on olemassa myös useammalla eri ompeleella varustettu malli. Voin suositella konetta niin aloittelijoille, kuin kokeneemmillekin ompelijoille peruskoneeksi. 

Uusi lempivaate

Kuten jotkut ovat huomanneet, olen ihan hulluna kärpässienikuvioihin! Muutenkin sienet ovat todella kauniita, mutta ulkonäkönsä puolesta kärpässienet ovat suosikeitani. Varsinkin kankaissa kärpässienikuvio näyttää mielestäni todella kauniilta. Varmaankin sen takia päädyin jossain vaiheessa tilaamaan tätä ihanaa trikoota, jonka kuvioissa toistuvat tiilenpunaisella pohjalla kärpässienet, vanamot, metsätähdet ja suloiset pikkulinnut.

En millään tapaa ole kiirehtinyt tämän kauniin kankaan saattamisessa vaatteeksi, sillä olen halunnut odottaa, kunnes löydän oikeanlaisen kaavan tälle kankaalle. Uusimman Ottobre-lehden myötä se sitten löytyikin, ja kaavaksi valikoitui Sporty Summer -paitakaava, jonka jujuna ovat olkapäissä olevat aukot. 

Aikaa tämän t-paidan kaavojen piirtämiseen, kankaan leikkaamiseen ja ompeluun meni kolmisen tuntia, ja mielestäni se oli helppo ja yksinkertainen toteuttaa. Täytyy ehdottomasti laittaa kaavat talteen tulevaa käyttöä varten, ja mahdollisesti muokata tästä myös pitkähihainen versio. 

Tämä paita nousi välittömästi lempivaatteekseni. Se on tyylikäs (tai ainakin omasta mielestäni hieno!) ja käytännöllinen peruspaita, jossa on kuitenkin jokin "juttu". Millaisia ovat teidän lempivaatteenne? 

Kissanminttukolmareita + ARVONTA!

Laatikoissani on jo pitkään lojunut verhoilukangastilkkuja, joille en ole keksinyt mitään käyttöä. Eilen sitten viimeinkin välähti: miksi en tekisi niistä kissanleluja? Jonkin aikaa pohdittuani keksin oikein kätevän lelumallin, ja sitten ei kun ompelemaan! 

Pörröisistä apulaisista huolimatta "kissanminttukolmareita" valmistui melkoinen kasa! Lelut on siis ommeltu riepottelua kestävistä verhoilukankaan jämistä, ja täytteenä niissä on kunnon lusikallinen kuivattua kissanminttua ja ihanasti rapisevaa muovia. Takuuvarma suosikkilelu, siis! 

Näitä ihanuuksia on nyt saatavilla myös tuolta Puodin puolelta. Käyhän siis tilaamassa omasi kissakavereiden iloksi, ennen kuin loppuvat... ;) 

Ajattelin vielä kaiken kukkuraksi pistää pystyyn pienen arvonnan. Palkintona siis tuollainen kissanminttukolmari yhden onnekkaan voittajan kissaa ilahduttamaan. Osallistua voit kommentoimalla tähän blogipostaukseen. Yhden arvan saat kommentoimalla sähköpostiosoitteesi, ja kaksi arpaa saat, kun liityt blogini lukijaksi tai olet jo lukija, ja kommentoit sähköpostiosoitteesi tähän blogipostaukseen. :) Arvonta päättyy 20.2.2015, ja julkistettuani voittajan blogissani postitan hänelle satunnaisen värisen kissanminttukolmarin. Onnea arvontaan! 

Uusi kehruukone

Eilen luokseni kotiutui uusi kissa, Piiti Puolukka. Pietu ja Petja ovat ottaneet hänet hyvin vastaan, varsinkin Petja, joka on ihan innoissaan pienokaisesta. Nyt on siis varmaan aika esitellä uusi tulokas myös teille, blogini lukijoille! Valitettavasti en pysty liittämään postaukseen kameralla otettuja kunnon kuvia, sillä kamerani akku on loppu, ja laturi kadoksissa. Pyrin mahdollisimman pian julkaisemaan Piitistä myös muitakin, kuin kännykkäkuvia, jotta neitokaisen kauneus pääsee kunnolla esille! 

Piiti Puolukka, kutsumanimeltään pelkkä Piiti, on 9.11.2015 syntynyt kilpparivärityksellinen maatiaiskissanaaras. Piitiä ei ole vielä  leikattu, enkä luultavasti tule häntä leikkauttamaankaan, ellei tälle ole erityistä tarvetta. Neiti on varsinainen kehruukone, ja hurisee kovaan ääneen, kun vain vilkaiseekin häneen päin! 

Tällainen uusi apulainen siis on kyseessä. Nyt kolmen kissan myötä meidän perhekoko onkin ainakin toistaiseksi täynnä. Kunnes kissakuume jälleen yllättää... 

Kauniita unia...

Äitini pyysi minua neulomaan itselleen lyhytvartiset unisukat, kun ei malta käyttää joululahjaksi saamiaan sukkia, vaan pitää niitä yöpöydällään koristeena. Päädyin sitten neulomaan äidille lyhytvartiset, hieman töppösmalliset sukat, joihin käytin lankoina isäni sukista jäänyttä violettia Seiskaveikkaa, sekä alennuksesta ostettua, jo myynnistä poistunutta violettia 7 Veljestä Polkkaa. Raidottelin näitä kumpaakin vuorotellen kolmen kerroksen verran, ja oikein pätevät unisukathan siitä syntyi äitini jalkoja lämmittämään! 

Novitan 7 Veljestä Polkka -langat näyttävät mielestäni oikein kivoilta, kunhan niitä yhdistää johonkin yksiväriseen lankaan raidottaen. Näistäkin sukista tuli mielestäni todella sievät, kun hieman rauhoitti Polkka-langan kuviota tuolla yksivärisellä violetilla. Pitää kyllä ehdottomasti päästä testaamaan tämän kevään uusia Polkka-lankojakin, varsinkin sitä pinkkiä! Onneksi äitini lupasi ostaa minulle palkaksi sukkien neulomisesta muutaman kerän lankaa. Ehkä niiden joukkoon päätyy myös tuo uusi pinkki Polkka. ;) 

Suuren suuri sukkaprojekti

Minua pyydettiin neulomaan kanootinsuojukset - tai ainakin ihan hemmetin isot villasukat. Värin kuulemma pitäisi olla harmaa, mutta jotain raitaa saa olla piristyksenä. Niinpä päädyin valikoimaan ohjeeksi Metsätie-sukat, jotka tunnetaan myös nimellä Körttisukat. Näissä sukissa hienot pätkäraidat syntyvät eriväristen kerrosten ja nostettujen silmukoiden avulla. Pohjaväriksi valikoitui toivottu harmaa, ja raitoihin pengoin kaapistani violettia seiskaveikkaa.

Kuten jo mainitsin, niin kyseessä ovat oikeasti isot sukat. Ne menevät isälleni, jonka jalan koko on 48-49. En ole koskaan ennen neulonut näin suuria sukkia, enkä itse asiassa varmaan koskaan saanut valmiiksi yhtäkään näin suurta neuleprojektia. 

Näiden Körttisukkien ohje on ollut aikaisemmin ainakin Novitan nettisivuilla, vaan kun sivut uudistuivat, ei ohjetta enää löydä, ainakaan kovin helposti. Lisäksi se on joskus julkaistu Kodin Pellervo -lehdessä. Viereinen mallikuva löytyi tietokoneeni muistin syövereistä, ja siinä näkyy Körttisukkien mallikerta. Koon 48 sukkaan loin varteen 16 s / puikko, ja neuloin 12 kerrosta 2 oikein 2 nurin -joustinneuletta, ja tämän jälkeen aloitin mallineuleen mukaisen raitakuvion. Varren ollessa nilkkaresoria vaille sopiva kaventelin silmukan per puikko ja neuloin taas 12 kerrosta 2 oikein 2 nurin -joustinta. Joustinneuleen viimeisellä kerroksella kavensin taas silmukan per puikko, ja jalkaterässä minulla oli 14 silmukkaa jokaisella puikolla. 

Näiden villasukkien valokuvaaminen tuotti pienoisia ongelmia, sillä minulla ei kotonani ole läheskään noin valtavia jalkoja käytössä, kuin mihin nämä sukat on tarkoitettu. Pakko nämä kuitenkin oli kuvata, joten täytyi tyytyä kuviin "tyhjistä" villasukista.

Mikä on suurin neuleprojekti, jonka olette toteuttaneet? Itselläni ne ovat vielä toistaiseksi nämä villasukat, joilla on painoa noin 200 grammaa, mutta ehkä jossain vaiheessa saan aikaiseksi neuloa itselleni villapaidan.