Tiikerinpennun tassukat

Päädyin joskus ajat sitten ostamaan 50 gramman kerän ohuehkoa Hjertegarn Safari -sukkalankaa ilman sen kummempia suunnitelmia siitä, mitä tuosta langasta neuloisin. Pari päivää sitten kaivoin tuon langan lankalaatikosta esiin, loin silmukat 3.0 millimetrin puikoille ja neuloin katsellessani Kiseijuu: Sei no Kakuritsu -animea. Muutaman episodin jälkeen sukat olivatkin jo valmiit. 

Sukkien koko on arviolta siellä 26:n paikkeilla, ja nämä sukat menevät lähipäivinä poikaystäväni siskon pojan jalkoihin. Saas nähdä, ovatko sopivan kokoiset.

Ja nyt kun tiikerit tulivat puheeksi, niin laitetaas vielä tähän bonukseksi ja päivän piristykseksi oman pikkutiikerini, Pietun, kuva. ❤ 

Yöllisiä mietteitä Facebookin käsityöryhmistä

Mieleni tekee kovasti ommella, mutta koska asun kerrostalossa, ei se näin öiseen aikaan onnistu. Oli siis pakko keksiä jotakin muuta tekemistä. Niinpä otin pohdinnan alle Facebookin käsityöryhmät ja ihmisten käyttäytymisen niissä. 

Käsityöyhteisöihin mahtuu monenlaisia ihmisiä - kuten nettiin yleensäkin. Alla listattuna näistä ihmistyypeistä mielestäni ärsyttävimmät.

1. "Ylläpito saa poistaa tämän, ellei viestini noudata sääntöjä"

Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset eivät edes vaivaudu lukemaan niitä ryhmän sääntöjä ennen, kuin postaavat jotakin, ja kaiken lisäksi tuovat viestinsä yhteydessä julki sen, etteivät ole lukeneet sääntöjä, tai tietävät, että viesti on sääntöjen vastainen. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi ne henkilöt, jotka lähettävät neulontaryhmiin kuvia koiristaan, tai villasukkaryhmään kuvan juuri neulomastaan piposta.

2. "Käytä omaa järkeäsi!"

Nämä ihmiset ovat niitä, jotka tulevat töykeästi vastaamaan toisen avunpyyntöön. Kun henkilö x pohtii, minkä kokoiset villasukat pitäisi tehdä vastasyntyneelle, tai kuinka suuri huppu villatakkiin kannattaa tehdä, jotta lapsen pää mahtuu sinne kokonaan, lähes poikkeuksetta joku tulee heittämään klassisen "käyttäisit omaa järjeäsi" -kommentin. Tai vähintäänkin sen "katso googlesta" -kommentin. 

3. "Tää on kyllä ihan ruma, puranko vai en, mitä mieltä ootte?"

Kolmantena ihmisryhmänä esittelen ne henkilöt, jotka tulevat kerjäämään kehuja omiin käsitöihinsä itsesäälisellä aloituksella. Kyllähän sen saa vapaasti ilmaista, että ei ole itse tyytyväinen työhönsä, mutta tarvitseeko sitä jatkuvasti toitottaa, varsinkin jos kyseessä on jokin erittäin hankala kirjoneulepitsipalmikkovillapusero? 

4. "Tässä mun veljen pojan serkun siskon vauva mun tekemät villasukat jalassaan"

Eli ne henkilöt, jotka lähettävät kokovartalokuvia lapsukaisista johonkin ryhmään esitelläkseen jonkin pienen neuletyön, esimerkiksi villasukat tai lapaset. Rinnakkaisena ihmisryhmänä näihin lapsikuvien lähettäjiin ovat ne, jotka keskittyvät kehumaan kuvassa näkyvää vastasyntynyttä vauvaa sen päässä olevan myssyn sijaan. 

5. "Älä käytä tuota lankaa, vaan tee työsi tästä"

Kun henkilö kysyy mallia tai silmukkamäärää jollekin langalle, on lähes poikkeuksetta jonkun pakko tulla kertomaan, ettei kyseistä lankaa kannata käyttää. Esimerkkinä se, että Novitan Woolia kannattaa käyttää vauvan tumppuihin Nalle-langan sijaan. Mutta mitä sitten, jos neuloja haluaa itse käyttää tuota lankaa? Onko se toiselta ihmiseltä pois? 

6. "Ovatko muut jo huomanneet, että langan x laatu on huonontunut / langassa on solmuja / raidat eivät asetu, kuten haluan?" 

Tämä pätee erityisesti niihin ihmisiin, jotka ovat päätyneet ostamaan Novitan 7 Veljestä Viidakko -lankoja, erityisesti sitä seepraraidallista. 

Tässä ovat mielestäni varmaankin kuusi ärsyttävintä ihmistyyppiä Facebookin käsityöyhteisöissä. Tokihan ryhmiin mahtuu paljon muunkinlaisia ihmisiä, eivätkä läheskään kaikki ryhmäläiset edusta niitä mielestäni ärsyttäviä henkilöitä, vaan mukaan mahtuu todella avuliaita ja asiallisiakin ihmisiä. Lisäksi yllä mainitut kuusi ihmistyyppiä ovat esiteltynä liioitellen. 

Minkälaisiin ihmisiin te olette törmänneet Facebookin käsityöryhmissä? Ovatko kokemuksenne olleet positiivisia vai negatiivisia? 

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta kaikille blogini lukijoille. Pitäkäähän villasukat jalassa, ettette vaan pääse vilustumaan! :)

Maailman hempeimmät sukat

Musta tuntuu, että blogaan vähän ylinopeutta. Uusia postauksia satelee sellaista vauhtia, että heikompaa alkaisi jo hirvittää. Postauksiakin on kertynyt jo neljännessata, mutta mikäs siinä, kun juttua riittää! Pidemmittä höpinöittä voitaisiinkin jo siirtyä itse aiheeseen, nimittäin valmistuneisiin sukkiin.

Ostin jokin aika sitten Facebookin Lankahamsterit -ryhmästä Novitan 7 Veljestä Raita - Pastelliraita -lankaa, sillä ihastuin tämän langan väriin. En kuitenkaan meinannut millään keksiä, mitä siitä neuloisin. Perussukkaa ei huvittanut tehdä, muttei silti mitään liian monimutkaistakaan. Ja tietenkin raitojen piti tulla kauniisti esiin. 

Erinäisten inspiraatiokuvien katselun seurauksena päädyin tekemään Langan Rytmi -nettilehden ensimmäisestä numerosta Sweety -sukat, joiden varren ihanan tyttömäiseen röyhelöön rakastuin heti. Puikoiksi nappasin 3,75 mm bambupuikot, sillä 3,5 mm puikot olivat kaikki varattuina muihin neuletöihin.

Nämä ihanuudet jäävät lämmittämään omia varpaitani ensi talven varalle - ja ehkä tänä kesänäkin ne tulee vedettyä muutamaan kertaan jalkaan, sillä varpaani palelevat todella helposti, oli ulkona kuinka lämmintä tahansa.

Tällaiset sukat siis tällä kertaa. Mitä pidätte? :)

Ostin minä lankaakin, eli Viro-postaus numero kolme

Nyt on jo viimeisen Viro-postauksen aika! Tällä kertaa puhutaankin enemmän blogini varsinaiseen sisältöön liittyvästä asiasta, nimittäin lankaostoksistani. 

Kuten varmaankin jokainen käsitöihin hurahtanut ihminen, minäkin olin jo pitkään haaveillut käsityötukku Karnaluksissa vierailusta. Jokin aikaa ennen reissuamme kyseinen putiikki tuli jo uniinikin. Taisin olla melko innoissani! 

Minä ja kassinkantajani poikaystäväni hurautimme aamupäivällä taksilla keskustasta Karnaluksiin. Hintaa taksimatkalle tuli vajaa neljä euroa. Virossa taksilla kulkeminen on kyllä mukavan halpaa.

Karnaluksiin päästyämme hämmennyin valikoiman suuruudesta. Lankoja, nappeja, helmiä, nauhoja, kankaita... Kaikkea mitä kuvitella saattaa! Valikoimaa riitti ja riitti, ja aikaakin kului. 

Sillä aikaa kun poikaystävä torkkui lankahyllyjen välissä, meikäläinen kierteli ympäri kauppaa hurmoksen vallassa. Mukaan lähti ostoskorillinen lankaa sekä muutama tiuku. 

Kun olin aikani kierrellyt, meinasin läkähtyä kuumuudesta! Karnaluks on nimittäin iso varasto, jossa ei ole kunnollista ilmanvaihtoa. Mukaan kannattaa siis varata sekä aikaa, että vettä, jotta Karnaluksissa pärjää.

Sitten olisi varmaankin aika esitellä ne ostokset...

Kaksi 100 gramman kerää Regia Etude Coloria (5.73 euroa / kerä), yksi 150 gramman kerä Novitan 7 Veljestä Polkka -lankaa (7,15 e / kerä), yksi 100 gramman kerä Fortissima Color -lankaa (6,22 euroa / kerä), kaksi 100 gramman kerää Alize Superwash -lankaa (3,72 euroa / kerä), kaksi 100 gramman kerää Angora Gold batikia (2,99 euroa / kerä), kaksi 50 gramman Forever-kerää (2,20 euroa / kerä), kaksi 50 gramman Regia 6-fädig color -lankaa (3,05 euroa / kerä) sekä yksi 100 gramman kerä Regian Fluormania Coloria (5,72 euroa / kerä). Näiden lisäksi ostin vielä kolme kappaletta tiukuja, jotka kiinnitän vielä joskus neulomaani Lohikäärmebongarin huppuun.

Yhteensä ostamani langat sekä tiu'ut maksoivat 66 euroa ja kuusi senttiä. Melko edullinen kasa ainakin omasta mielestäni. :) 

Kuvia sieltä sun täältä, eli Viro-postaus numero kaksi

Lauantaiaamuna minä ja poikaystäväni nousimme Virossa maihin aamuseitsemältä. Kaupat tai kahviot eivät vielä olleet auki, ja kaupunki oli lähes autio, joten päädyimme kiertelemään ympäri kaupunkia kauniita rakennuksia ja maisemia katsellen. 

Kävelimme ympäri Vanhaa Kaupunkia, otimme pienet nokosetkin hiljaisella sisäpihalla ja tulimme japanilaisturistien kuvaamaksi torkkuessamme. 

Löysimme myös vallan sympaattisen ja viehättävän suklaakahvion, jossa nautimme aamiaisen. Minä tilasin lasillisen Fantaa, sekä valkosuklaa-kirsikka-kakun. Poikaystäväni puolestaan joi kupposen espressoa ja söi kroisantin. 

Seikkailimme ympäri kaupunkia, poikkesimme oluella erään baarin terassilla ja kävelimme molemmat jalkamme kipeiksi kaupunkia ihaillessamme. 

Tällainen oli Vironreissumme tiivistettynä kuviin ja sanoihin. 

Kissoja, kissoja ja kissoja, eli Viro-postaus numero yksi

Kuten jo aikaisemmin hehkutin, olin perjantain ja lauantain Päivä Tallinnassa -risteilyllä. Nyt on tullut aika purkaa matkaa blogiini, ja ensimmäisessä postauksessa esittelen teille Nurri -kissakahvilan ja sen hurmaavat kissat! 

Kissakahvila Nurri, eli viroksi Nurri Kassikohvik, sijaitsee Tallinnan keskustassa, aivan Stockman -tavaratalon vieressä. Ravintola on koti kuudelle ihastuttavalle kissimirrille. Kissahöperönä minun oli aivan pakko päästä vierailemaan siellä. 

Jo ulkoa näki selvästi, mitä oli luvassa. Kissat kurkistelivat ikkunoista ulos ja seurailivat ohikulkevia ihmisiä, ja osa kisuleista paistatteli päivää kaikessa rauhassa ikkunalaudoilla.

Kahvilan kissat olivat oikein herttaisia tapauksia! Kuudesta kissasta jokaisella oli tietenkin oma, erilainen, mutta silti yhtä suloinen luonteensa. Kissoista tuli näpsittyä kuva jos toinenkin (yhteensä noin 70 onnistunutta kissakuvaa...), mutta kaikkia niistä en blogiini laita, muutenhan tämä täyttyisi ihan kokonaan kisukuvista! 

Kissojen lisäksi kahviossa oli tietenkin ruokaa! Minä tilasin itselleni maisteltavaksi lohi-katkarapu -pastaa, ja poikaystäväni puolestaan pääsi nauttimaan avokadosalaatista.

Kahvion ruoka sekä palvelu oli aivan ensiluokkaista! Oma annokseni tosin pääsi jäähtymään, kun valokuvasin ja rapsuttelin kisuleita niin innoissani... 

Kahviosta löytyi monenlaisia leluja ja nukkumapaikkoja kissoille. Ehdottomasti veikeimmän näköinen juttu oli kuitenkin kissoja varten tehty juoksupyörä! 

Vähän jopa harmittaa, etten asu Tallinnassa. Muutenhan tuolla tulisi käytyä varmaankin jokaikinen päivä paijaamassa ja leikittämässä söpöjä kissoja! 

Ravintolaan oli viiden euron sisäänpääsymaksu, joka menee kissojen ruokien ja muiden tarvikkeiden ostamiseen. Opiskelijoidenja  eläkeläisten sisäänpääsymaksut olivat halvempia, ja lapset puolestaan pääsivät kahvioon ilmaiseksi. Annosten hinnat olivat puolestaan todella huokeita. Lohi-katkarapu-pastasta, avokadosalaatista ja kahdesta lasista herkullista appelsiinituoremehua pulitimme vain noin 17 euroa. Ja tuohon summaan sisältyivät jo sisäänpääsymaksutkin! 

Mikäli päädytte Tallinnaan, kannattaa ehdottomasti poiketa Nurrissa! Itse ainakin aion poiketa kissakahviossa tästä lähtien jokaikisellä Vironreissullani. :)

Arvatkaa, kuka pääsee opiskelemaan!

No minä tietenkin!

Mä en oikeasti voi uskoa tätä todeksi! Kun postiluukusta äsken tipahti Turun kaupungin kirjekuori, kuvittelin, että sieltä tulee vaan ilmoitus siitä, että toimeentulotukihakemuksesta puuttuu jokin liite. Mutta ei! MÄ SAIN OPISKELUPAIKAN!

Viime keväänä hain opiskelemaan Turun Yliopistoon biologiaa, ja pääsykokeesta uupui muutama piste, jotta olisin saanut opiskelupaikan yliopistolta. Tänä keväänä puolestaan hain jälleen tuonne Turun Yliopistoon, sekä biologiaan, että maantietoon, mutten jaksanut käydä kummankaan linjan pääsykokeissa. Lisäksi hain ammattikouluun tekstiili- ja vaatetusalan perustutkintoon, vähän niinkuin vitsillä, enkä uskonut sinnekään pääseväni. Alunperin en edes niin kovasti halunnut päästä sinne, kunhan vaan hain johonkin, mutta kun ajatusta pyöritteli päässä, niin kyseinen linja alkoi kuulostaa jopa ihan älyttömän houkuttelevalta.

Ja mä pääsen sinne! Vuoden lusmuiluelämän ja sairaslomien jälkeen opiskelupaikka oli tosiaankin enemmän kuin toivottu juttu. Oon ihan älyttömän innoissani tästä! 

Mutta nyt pitää mennä hyppimään innostuksesta ympäri asuntoa ja ilmoittamaan innoissaan kaikille ystäville, tuttaville ja serkun siskon kummin kaiman kissalle, että pääsin opiskelemaan. 

"Russian join" eli lankojen yhdistäminen venäläisittäin

Varsinkin raidallisia jämälankasukkia tehdessä lankojen päätteleminen vaikuttaa kamalalta peikolta. Lankojen päättelemisen voi kuitenkin välttää lähes kokonaan tällä yksinkertaisella niksillä! 

Alla esittelen mielestäni kätevimmän tavan lankojen yhdistämiseen. Tekniikan nimi on "Russian join", ja nimensä mukaisesti se on lähtöisin itänaapuristamme Venäjältä. Sitä voi helposti käyttää sekä samanväristen että eriväristen lankojen yhdistämiseen lähes missä tahansa työssä. Tarvitset vain neulan, sakset sekä yhdistettävät villalangat, et mitään muuta.

Russian join, eli Venäläinen liitos -taktiikassa yhdistettävät langat muodostavat toistensa ympärille lenkit. Kumpikin lanka pistetään neulalla itsensä sisään ja sitten lenkit kiristetään tiukoiksi. Alla tekniikka vaihe vaiheelta kuvattuna ja selitettynä: 

Aloita pujottamalla ensimmäinen lanka (vaaleanpunainen) neulan silmään.

Pujota sitten neula kerästä tulevan langan sisälle, ja kuljeta sitä keskellä langan säikeitä 5-10 senttimetrin mittainen matka.

Pujota toinen lanka (ruskea) vaaleanpunaisesta lankalenkistä, joka jää lähelle neulan silmää.

Vedä sitten neulan avulla vaaleanpunainen lanka neulan ympäri käärittyjen säikeiden lävitse.

Pujota ruskea lanka neulan silmään, ja pujota se neulan avulla itsensä sisälle. Kuljeta lankaa taas noin 5-10 senttimetrin mittainen matka itsensä sisällä.

Kiristä molemmat langat, jolloin liitos muuttuu tiukaksi ja tasaiseksi. Leikkaa ylitse jääneet "hännät" pois. Nyt langat on yhdistetty toisiinsa, eikä muuta päättelyä niiden osalta enää tarvita.

Itse kerään ylijäämälankanöttöseni yhdeksi isoksi raitalangaksi, johon olen yhdistänyt pätkät juurikin tällä Russian join -tekniikalla. Osa pätkistä on lyhyempiä ja osa taas pidempiä. Kun lankaa on kertynyt parisataa grammaa, aion tehdä siitä pirteän raidalliset polvisukat. :)

Bonuksena tähän loppuun vielä kuva porkkanasämpylöistä, joita leivoin tuossa päivemmällä. Tunnustettakoon, että tämä on ensimmäinen kokonaan itse kehittelemäni resepti, joten olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen. 

Tallinna-innostus

Pian se koittaa! Nimittäin risteily Tallinnaan poikaystävän kanssa! Olen niin innoissani, etten meinaa edes pysyä nahoissani, joten innostuksen ja odotuksen purkamiseksi päätin kirjoitella pientä postausta tulevasta matkasta. 

Varasimme siis jokin aika sitten Viking Linelta Päivä Tallinnassa -risteilyn. Matkaamme siis tämän viikon perjantaina laivalla Tallinnaan, missä yövymme laivalla, ja aamulla pääsemme kiertelemään kaupungin kauppoja. Aikaa on aina iltaan saakka. 

Olen innoissani suunnitellut reissua jo jonkin aikaa, ja tarkoituksena olisi poiketa ainakin seuraavissa paikoissa:

Universaal Universum

Hippityylisiä vaatteita, luonnonkosmetiikkaa, sisustusesineitä sekä vesipiippuja ja niiden tarvikkeita myyvä liike vanhassa kaupungissa. Täältä olisi tarkoitus kotiuttaa joitain vaatteita kesäksi, sekä hennajauhetta hiusten värjäämiseen ja hennatatuointien tekoon.

Karnaluks

No siis, Karnaluks on Karnaluks. Tämä uniinikin monesti tullut käsityötukku sijaitsee parin kilometrin päässä Tallinnan satama-alueesta. Valikoimista löytyy lankoja, kankaita, nappeja, nauhoja, vetoketjuja... Ihan mitä vain käsityöihminen toivoa saattaa - ja vieläpä huokein hinnoin! Täältä tarkoituksenani on hamsteroida lankaa ainakin yhden putkikassillisen verran. Toivottavasti jaksan kantaa lankaostokseni vielä laivaan saakka... 

Nurri Kassikohvik

Eli kissakahvila Nurri! Tämä paikka on listassa hieman kysymysmerkkinä, sillä en tiedä, vaaditaanko tuonne etukäteen pöytävarausta tai muuta vastaavaa, mutta ihanahan tällaisen hullun kissanaisen olisi tuonne päästä kahvittelemaan ja paijaamaan kissoja! 

Tämän blogipostauksen kuvat ovat viimekertaiselta Tallinnanreissultani. Silloin ei valitettavasti ollut pahemmin aikaa kiertelyyn, ja yllä listatuista paikoista olen aikaisemmin päässyt käymään vain Universaal Universumissa.

Mitä muita paikkoja kannattaa kierrellä Virossa käydessä? Mitkä ovat teidän lukijoiden lempipaikkoja Tallinnassa?